Avainsanat

, , , , , , , ,

Huumaavasti tuoksuvan suopursun haihtuvat öljyt ovat niin voimakkaita myrkkyjä, että kasvin lääkinnälliset ja nautintotarkoitukset on syytä jättää kokeilematta.

Suksi suolle, jos haluat pääsi sekaisin! Runsaasti kukkivat suopursut (Rhododendron tomentosum, aikaisemmin Ledum palustre) nimittäin huumaavat, jopa tainnuttavat kauas vaikuttavalla tuoksullaan. Monet valittavat suokäynnin jälkeen päänsärkyä. Tämä ei olekaan ihme, sillä suopursun voimakas tuoksu perustuu todella vahvoihin ”tyrmäystippoihin”.

Suopursun vahvoja aromeja on käytetty moninaisiin menoihin niin lääke- kuin nautintoainekasveina. Suopursun lehtiä ja kukkia on vanhastaan lisätty humalan sijasta oluen maustajaksi. Liiasta nykyreseptinkin mukana valmistetun oluen juomisesta saattaa olla seurauksena päänsärkyä, mutta suopursuoluen nauttijalle kivistykset olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Suopursuolut on ollut niin tuhti juoma, että tarinat kertovat juomareiden joutuneen tavallista villimpään kiihkoon ja yltyneen rajuihin tappeluihin.

Suopursun vaikutukset perustuvat kasvin sisältämiin voimakkaisiin, osin myrkyllisiin yhdisteisiin. Suopursun sisältämä haihtuva öljy, ledumkamferi, ja kasvin muut tehoaineet ovat niin vahvoja, ettei omaehtoisiin lääkityksiin ja keitoksiin ole syytä turvautua.

Kasvi sisältämät yhdisteet ovat suussa polttavan makuisia ja jopa limakalvoja syövyttäviä. Pahimmillaan suopursun ”nauttiminen” voi aiheuttaa pysyviä munuaisten ja keskushermoston vaurioita.

Vanha kansa osasi hyödyntää suopursua monin tavoin paitsi itsensä myös eläinten hyväksi – tai joskus pahaksikin. Karjan loisia on karkotettu suopursusta valmistetuilla kylvyillä. Taitaisi pursulla olla käyttöä vieläkin ainakin kaupunkien peruskoulujen alaluokilla, sillä aikoina entisinä suopursukeitoksilla häädettiin päätäit nuorison tukkapehkuista.

Karkottaa luteet ja lisää seksihaluja

Sängyssä suopursun lehväkset karkottivat luteet, ja jopa rottien sanotaan karttavan kasvin hajua. ”keitevesi karkoittaa syöpäläiset eläimistä ja sioista, kun heitä sillä pestään, niin myös luteet vuoteista”, kirjoitti Elias Lönnrot vuonna 1860 julkaistussa Suomen Kasviossa. Oli suopursulla sängyssä luteiden karkottamisen lisäksi toinenkin tehtävä. Kasvin huumaavalla aromilla sanotaan nimittäin olevan sukupuolista halua kiihdyttävä vaikutus.

Valitettavasti monet vanhojen puutalojen kunnostajat ovat tietämättömiä vanhan kansan reseptistä: Lattian alle sijoitettujen suopursun oksien väitetään pitävän lukemattomia torppia raunioittaneen lattiasienenkin poissa.

Lääkekasvinakin suopursu on suomalaisille tuttu. Lehdistä valmistettu tee on ollut tehokas muun muassa hinkuyskää karkottamaan. Onpa suopursun voimakkaasti tuoksuvaa aromia käytetty jopa puudutus- ja nukutuslääkkeenäkin.

Myrkyllisyytensä takia suopursu on poistettu meikäläisistä nykyajan lääkekasviluetteloista, mutta Venäjällä kasvia käytetään edelleen yleisesti. Itänaapurissamme suopursuun turvautumisella onkin pitkät perinteet. Lönnrot kertoi venäläisten tislanneen koivun tuohesta ja suopursusta ”ryssöljyä” nahkojen käsittelyyn. Professori Toivo Rautavaara puolestaan kertoo lastenlääkäristä, joka levitti koulujen ja lastentarhojen lattioille suopursun oksia ja esti näin hinkuyskän ja muiden bakteeritautien leviämistä. Oksista haihtuneet yhdisteet alensivat kertomuksen mukaan huoneilman bakteeripitoisuutta 90 prosentilla.

Tämän päivän metsätaloudessa suopursua katsotaan karsaasti, sillä kasvi on kuusipuita vahingoittavan ruostesienen väli-isäntä. Joinakin vuosina kuusia vaivaa suopursunruoste, joka kuivattaa kuusen vuosikasvaimet keltaisiksi.