Avainsanat

, , , , , , , ,

Carl von Linné kirjoitti reilut parisataa vuotta sitten Lapista palatessaan, ettei peninkulmien pituisilla kangasmailla Porin ja Turun välillä kasvanut juuri muuta kuin karua kanervaa. Varpuja oli niin paljon, ettei niitä saanut millään kitketyksi pois. Linnén mukaan paikalliset talonpojat sanoivatkin, että kanerva lopulta täyttää ja tuhoaa koko maanpinnan.

Aivan näin paha kasvi kanerva (Calluna vulgaris) ei kuitenkaan ole, vaikka lajin lisääntymis- mekanismit ovatkin poikkeuksellisen tehokkaita. Osan huonosta maineestaan kanerva on tosin ansainnut. Kanervan uskotaan olevan syynä Länsi-Euroopan laajojen ja karujen nummien yleisyyteen. Avoimet nummet ovat syntyneet paikoille, jotka kanervan hapan karike on muuttanut liian hedelmättömiksi puiden kasvulle.

Tyypillisimmillään kanerva on maassamme koillismaalla – onhan laji valittu Kainuun maakuntakukaksikin. Hiekkakankaiden ohessa kanerva on vallannut asuinsijoikseen karut rämesuot. Kanerva paitsi menestyy, laji jopa vaatii happamia kasvuolosuhteita ja karttaa kalkkipitoisia maita.

Myös ihminen on lisännyt kanervan kasvualaa. Kaskiviljelyn jälkeen luonnonvaraisiksi jätetyt maisemat sekä myöhemmin muun muassa höyryveturien levittämistä kipinöistä syttyneet radanvarsipalot ovat parhaat esimerkit kulttuurin myötä syntyneistä kanervikoista. Kanervan siemenet vaativat itääkseen erittäin korkeaa lämpötilaa.

Mehiläishoitajat pitävät kanervaa yhtenä parhaista hunajakasveista. Kanervahunaja on väriltään tummaa ja voimakasaromista. Kanervan kukinta osuu loppukesään, jolloin luontomme muu kukkaloisto on jo taantunut. Monet hoitajat siirtävätkin mehiläispesiä kanervakankaille elo-syyskuuksi.

Kansanomaisessa lääkinnässä kanervaa on käytetty muun muassa teen valmistukseen. Kanervatee on rauhoittavaa ja sitä on käytetty esimerkiksi unettomuuden hoidossa. Vanha suomalainen tieto kertoo, että kanervalla on myös munuaiskivien muodostumista ehkäisevä vaikutus. Rohdoksena kanervaa pidetään erittäin tehokkaana ”veren puhdistajana”. Kanervalla on lisäksi antiseptinen, taudinaiheuttajia tuhoava kyky. Kasviuutteita onkin käytetty muun muassa virtsatieinfektioiden hoidossa.

Kanervalla on paljon kukkia, ja niissä vierailee runsaasti mehiläisiä, kimalaisia, perhosia ja muita suurikokoisia hyönteisiä. Vierailla ei ole kuitenkaan merkitystä kanervan lisääntymiseen. Kukat ovat nimittäin rakenteeltaan sellaisia, etteivät hyönteiset juuri koskaan saa siitepölyä kuljetettavakseen.

Kanervan kukka onkin sopeutunut hyvin pienikokoisten ripsiäisten pölytettäväksi. Nämä pikkuhyönteiset elävät koko elämänsä kanervan kukkien sisällä. Lähtiessään etsimään aviokumppania ripsiäisnaaraat kulkevat kukan ahtaissa käytävissä ja saavat siitepölyä selkäänsä. Ja nimenomaan vain naaraat, sillä ripsiäismaailmassa koiraat ovat niin harvinaisia, ettei herrojen tarvitse muuta kuin odottaa luokseen hakeutuvia neitoja. Matkaan naaras ponnistaa kukasta ulos työntyvän emin pinnalta, johon siirtyy samalla eläimen kuljettamaa siitepölyä.

Kanervan ja ripsiäisen yhteiselo on malliesimerkki symbioosista eli suhteesta, jossa kaksi osapuolta hyötyvät toistensa palveluksista. Kanerva tarjoaa ripsiäisille turvallisen ja hyvin ravitsevan elinympäristön, ja hyönteinen puolestaan varmistaa kasvin siementuotannon.

Kukinnan loppupuolella kanerva levittää siitepölyä myös tuulen lennätettäväksi. Lisääntymiseen kanerva panostaakin mittavasti: Yhden neliömetrin alalta voi lähteä 4 000 000 000 siitepölyhiukkasta etsimään naaraspuolista lisääntymiskumppania.