Tunnemme vasta osan yhteisellä planeetallamme elävistä eläinlajeista. Tropiikin viidakoissa lymyilee ilmeisesti yli 3000 sammakkolajia, joita yksikään ihminen ei ole vielä tavannut.
Terra incognita: Yli 160 nisäkäslajia odottaa yhä löytäjäänsä
Elävän luonnon köyhtyminen on nyt mitä ilmeisimmin rajumpaa kuin koskaan aikaisemmin maapallon historiassa. Ihmisen toiminnan seurauksena eliölajeja kuolee sukupuuttoon paljon enemmän ja nopeammin kuin esimerkiksi reilut 65 miljoonaa vuotta sitten kaudella, jolloin dinosaurukset ja muut hirmuliskot hävisivät planeetaltamme lopullisesti. Tätä nykyä vakavimpia lajien häviämistä aiheuttavia tekijöitä ovat ilmastonmuutos, maankäytön muutokset, etenkin metsien tuhoaminen sekä ympäristön saastuminen. Suurimmat tappiot koetaan lajirikkaimmilla alueilla, trooppisissa sademetsissä ja lämpimän vyöhykkeen valtamerien koralliriutoilla ja rannikkojalustan vesissä. Menetyksen suuruutta emme tiedä, sillä maapallon eliölajiston kokonaismäärä ja rakenne ovat hyvin puutteellisesti tunnettuja.
Menetysten vastapainoksi saamme jatkuvasti tietoa lajeista, jotka on tavattu ja kuvattu tieteelle uusina. Todennäköisesti tulevaisuudessa uusina löydettävien sammakkoeläimiin ja nisäkkäisiin kuuluvien lajien lukumäärää ennustavassa mallissa yhdysvaltalaisen Princeton-yliopiston tutkijan Xingli Giamin johdolla Proceedings of the Royal Society B, Biological Sciencces -tiedelehden tammikuun 2012 numerossa esitetään arvio vielä tuntemattomien lajien määristä. Mallin pohjana on tähänastiseen, 250-vuotiseen taksonomiseen perinteeseen nojautuva tieto uuden lajin löytämisen ja kuvaamisen tarvittavista työpanoksista sekä alalla todennäköisesti tulevaisuudessa olevista resursseista.
Malli laskee, että maapallolla elää tätä nykyä ihmisen tietämättä noin 3050 sammakkoeläimiin kuuluvaa lajia ja vähintään 160 vielä löytymätöntä maalla elävää nisäkäslajia. Valtaosa vielä tuntemattomista lajeista elää trooppisilla alueilla – etenkin sademetsissä – Etelä- ja Keski-Amerikassa, Afrikassa sekä Indonesiassa ja Malesiassa.
Eniten uuden löytöretkeilyn aikakaudella tehdään uusien lajien kuvauksia mahdollisimman täysin ihmiskäden kosketukselta säilyneistä sademetsistä, vaikka niiden osuus maapallon maapinta-alasta onkin varsin vähäinen. Mutta näiden koko planeettaa ajatellen vain laikuttaisten alueiden eliöstön elinpaikkavaatimukset ovat usein hyvin tiukasti nykyisiin oloihin sitoutuneita. Nykytilanteessa, jossa ympäristöolot muuttuvat radikaalisti nopeaan tahtiin, paljon lajeja kuolee väistämättä sukupuuttoon, ennen kuin kukaan on edes nähnyt näitä lajeja.
Amazonian sammakkolajien lukumäärä moninkertaiseksi
Uusia lajeja eri eliöryhmistä löydetään ja kuvataan jatkuvasti eri puolilla maailmaa. Aikaisemmin tuntemattomia kumppaneita maapallolla on jopa paljon oletettua enemmän, osoittaa todelliseen tutkimusaineistoon, ei malleihin, perustuva Amazonian sademetsien sammakkoeläimistön tarkennettu kartoitus.
Yhdysvaltalaisen Coloradon valtionyliopiston tutkijan W.Chris Funkin johdolla Proceedings of the Royal Society B, Biological Sciences -tiedelehdessä 30.11.2011 julkaistussa selvityksessä analysoitiin kuuden eteläamerikkalaisen, Amazonian sademetsävyöhykkeen valtion alueilla elävien sammakkoeläinten lajistoa ulkonäköön perustuvien, morfologisten rakenteiden, geenien eli perinnöllisten ominaisuuksien sekä ääniprofiilien avulla. Pääasiallinen tutkimusalue oli Ecuadorissa.
Tarkastelun kohteena olivat kahden alueelta tunnetun sammakkolajin yksilöt. Engystomops-suvun sammakoita tunnetaan ja on kuvattu kaksi lajia. Mutta tutkittuaan poikkeuksellisen monipuolisilla ja tarkoilla menetelmillä löytämiään 252 tuon suvun edustajaa, luonnosta löytyikin ainakin viisi, ehkä seitsemän eri Engystomops-lajia. Vastaavasti kirjallisuuden tuntemista kahdesta Hypsiboas-puusammakon lajista paljastui kaikkiaan 208 yksilön tarkassa syynissä 6–9 erillistä, itsenäistä lajia.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.