Avainsanat
Galium verum, kansanlääkintä, kasvit, kasvivärjäys, keltamatara, ketokasvit, matarat, rohdoskasvit, taikakasvit
Kuivilla niityillä ja kedoilla rikinkeltaisina loistavat keltamataralaikut ovat keski- ja loppukesän silmiinpistävimpiä ilmestyksiä. Keltamataraa (Galium verum) kannattaa kumartua katsomaan hieman lähempääkin, sillä kasvi on paljon muutakin kuin tuulessa huojuva värikäs tupsu. Muinaisessa pohjoismaisessa saagassa keltamatara omistettiin hedelmällisyyden jumalattarelle Freijalle. Kun mataraa aseteltiin synnyttäjän vuoteeseen, aromien uskottiin poistavan synnyttäjän kipuja. Uskonpuhdistuksen jälkeen myös keltamatara siirtyi kristinuskon piiriin. Kasvi omistettiin nyt Neitsyt Marialle, jonka vuoteessa sanottiin olevan juuri tätä kasvia. Matara oli nimittäin ainoa kasvi, jota aasit eivät olleet syöneet. Suomessa keltamataraa on aikaisemmin asetettu ruumisarkkuihin ruumiin alle.
Keltamataralla on kotieläinten piirissä kovin ristiriitainen suosio. Aasit ja hevoset eivät kasvia syö, mutta lehmille matara kyllä maistuu. Parantavana yrttinä keltamataralla on vanhat, jo antiikin Kreikkaan ulottuvat perinteet. Kasvia pidettiin yleisesti onnea ja kaikenalaista hyvää tuottavana amulettikasvina, joka antoi maagisen suojan kaikkia sairauksia vastaan ja antoi kantajalleen pitkän elämän.
Ajanlaskumme alussa vaikuttanut kreikkalainen oppinut Dioskorides kertoi, että viinissä liuotettujen mataroiden uskottiin parantavan skorpionien ja myrkkykäärmeiden puremia estämällä myrkkyjen pääsyn sydämeen. Yleisesti keltamataraa on käytetty parantamaan muun muassa kaatumatautia ja verenvuotoja. Uudemman ajan yrttikirjat kertovat mataran olevan tehokasta unettomuuden, vatsakipujen ja jopa hysteerisen käyttäytymisen parantajana.
Ruotsalainen kansanviisaus kylläkin tietää keltamataran aiheuttavan ihmisiässä eripuraa ja riitoja. Väitteiden tueksi jopa Carl von Linné on kirjannut seuraavat tosiasiat: Ruotsalaiset levittävät keltamataroita juhlahuoneisiin, mutta muina aikoina mataroita ei sisätiloissa pidetty. Kuten tiedetään, vanhan hyvän ajan juhlissa käytettiin paljon ja voimakkaita alkoholijuomia. Mutta mikä tärkeintä, juhlissa myös säännöllisesti riideltiin ja tapeltiin. Ajan logiikan mukaan keltamatara aiheuttaa siis ihmisissä aggressioita!
Monet luonnonväreillä kankaita värjäävät tuntevat mataran hyvin. Kasvin kukista saadaan keltaista ja maanalaisista juurakoista punaista väriä villan ja silkin värjäämiseen. Myös juustojen ja oluen värjäämisessä ja maustamisessa keltamataralla on pitkät perinteet.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.