Avainsanat

, , , , , , , , , , , , , , ,

Virtahepoja on Kamerunin Faro National Park -kansallispuistossa nykyisin jopa enemmän kuin 2000-luvun alussa. Kuva: farodecouverte.com.

Viime vuosien ja jo vuosikymmenten uutiset Afrikan eläimistön tilasta ovat olleet pääasiassa kielteisiä ja jopa hälyttäviä, etenkin yhä yleisemmän ja julmemman salametsästyksen takia. Niin norsujen, sarvikuonojen kuin leijonienkin tilannetta kuvataan huolestuttavaksi, ja suurriistan kannat ovat heikentyneet vakavimmillaan paikallisen sukupuuton partaalle. Suojelualueiden perustaminen ja lainvoimainen eläinten rauhoitus eivät pysty estämään rikollisliigojen hallitsemaa salametsästystä ja salakauppaa. Mutta kyllä Afrikan suurista eläimistä saadaan onneksi hyviäkin uutisia. Uusimpana esimerkkinä on maanosan keskiosassa, Ruandan, Keski-Afrikan tasavallan ja Tšadin alueilla elävien virtahepojen (Hippopotamus amphibius) elinvoimaisen kannan säilyminen ennallaan 2000-luvulla.

Hollantilaistutkija Paul Scholten johdolla Oxyx-tiedelehdessä julkaistussa selvityksessä laskettiin virtahepojen lukumäärää vuonna 2014 Faro National Park -kansallispuistossa Kamerunissa samoin menetelmin kuin eläinkanta oli kartoitettu vuosina 2000 ja 2008. Virtahepoja tavattiin uusimmassa laskennassa jopa enemmän kuin aikaisemmissa kartoituksissa.

Tutkijat laskivat virtahepojen määrän 97 kilometrin pituiselta jokiosuudelta. Vuonna 2014 reitillä tavattiin 885 yksilöä, kun edellisessä vastaavassa laskennassa virtahepoja nähtiin 525 yksilöä, ja vuonna 2000 kartoituksessa näitä suuria ja helposti havaittavia eläimiä tavattiin 647 yksilöä.

Alueellisesti varsin kattavassa selvityksessä yhdellä Afrikan eläimistön avainlajeista todettu kannan säilyminen elinvoimaisena on ilahduttava tieto, mutta ei virtahepojen asema silti täysin turvattua ole täälläkään. Vuosi vuodelta paineet jokivarsien luonnontilan säilyttämisessä kasvavat jatkuvasti lisääntyvän karjatalouden tuodessa nautaeläimiä samoihin maisemiin. Jokivarsien luontoa ja luonnonvaraisten eläinten elinmahdollisuuksia heikentää myös jatkuvasti laajeneva kaivostoiminta.

Virtahepo on luonnonsuojelulakien nojalla rauhoitettu, ja muun muassa Ruanda kielsi vuonna 2012 lajin metsästysmuistojen maastaviennin. Valvottu ja suunnitelmallinen metsästys on kuitenkin yksi keksisen Afrikan virtahepokannan turvaajista, sillä organisoiduilla riistasafareilla metsästys kohdistuu kestävällä tavalla oikeisiin paikoin ja yksilöihin. Yksityisten toimijoiden ja virallisten suojelualueiden toiminnan tehostaminen ja laajentaminen ovat kuitenkin tutkijoiden mukaan välttämättömiä suurten nisäkkäiden tulevaisuuden turvaamiseksi (Oryx The International Journal of Conservation, 51(2); April 2017; https://www.cambridge.org/core/journals/oryx/article/good-news-from-northcentral-africa-largest-population-of-vulnerable-common-hippopotamus-hippopotamus-amphibius-is-stable/D7AD517EC0BFC633BB50FEAAC1F510AF#