Avainsanat

, , , , , , , , ,

Jos et ole siperialainen šamaani, älä syö punakärpässieniä!

Punakärpässieni (Amanita muscaria) on varmasti tunnetuin niistä sienilajeista, joita ihmisiä kehotetaan karttamaan. Jo pikkulasten kielenkäytössä laji tunnetaan yksinkertaisesti ”myrkkysienenä”. Todellisuudessa punakärpässienen vesiliukoiset haittakemikaalit voidaan poistaa keittämällä. Punakärpässienen myrkyt ovat voimakkuudeltaan vaihtelevia, ja aikojen kuluessa näiden kemikaalien ”hyötykäyttöön” on kehitelty monen moisia tapoja. Hyönteismyrkkyinä kärpässieniä on käytetty ikimuistoisesti, tästähän sienisuku on nimensäkin saanut. Tunnetuin käyttötapa lienee kuitenkin punakärpässienen aistiharhoja aiheuttava vaikutus, joka tunsivat jo viikingit ja Pohjolan šamaanit.

Suomalais-ugrilaiset Suomen Lapista aina Siperian itäkolkkiin saakka ovat tunteneet kärpässienen ja he ovat sitä myös yleisesti käyttäneet. Punakärpässienen myrkyt saadaan vaarattomiksi keittämällä, eikä laji ole raakanakaan valkoisen lähisukulaisensa tapaan tappava tai parantumattomia elimellisiä vaurioita aiheuttava. Kärpässieniateriaa ei silti kannata edes harkita, sillä muutamia tunteja sienen nauttimisen jälkeen ilmenee huimausta, lihaskouristuksia, pahoinvointia ja oksentelua.

Rajua fyysistä vaihetta seuraa mielialoja ohjaava tila, jossa ihminen irtoaa arkitodellisuudesta – tripille, jota entisaikojen šamaanit tavoittelivat. ”Sienessä olevat” tietäjät siirtyivät ajan toiselle puolelle saamaan kuolleilta ohjeita vaikeiden päätösten tekemiseen. Punakärpässieniä on käytetty huumaavana päihteenä myös ilman uskonnollisia tarkoituksia. Sienen käytöstä kehittyi näytelmä, jota nykysuomalaisen pubinkin kanta-asiakas katsoisi henkeään pidätelleen, ties vaikka raittiuslupauksia mutisten.

Esi-isämme havaitsivat, että kärpässienen käyttäytymistä säätelevät tehoaineet siirtyivät vaikutuksiltaan jopa tehostuen syöjänsä virtsaan. Epämiellyttävimmät kokemukset sen sijaan jäivät vain ensikäyttäjien riesaksi. Niinpä sientä syöneen ihmisen mennessä ulos tarpeilleen mukaan lyöttäytyi usein seuralainen keräämään talteen nesteet omaan ”tuoppiinsa”. Virtsa jaettiin koko seurueelle, ja parin kierroksen aikana suurikin joukko saattoi humaltua muutamasta sienestä.

Myös porojen tiedetään syövän punakärpässieniä. Väitetään jopa, että villit porot on alun perin saatu kesytetyiksi ihmisen tarpeita tyydyttämään humalluttamalla villit eläimet kärpässienillä.

Kärpässieni ollut jopa joulupukin esikuvana

Tarut kertovat viikinkien valmistutuneen taisteluihin syömällä punakärpässieniä. Sienimyrkky saa joskus nauttijansa aggressiivisen raivon valtaan eli tilaan, jota voi pitää miekkataistelussa hyvinkin käyttökelpoisena dopingina. Nykytutkijat kuitenkin epäilevät terästyksen tehoa ja järkevyyttä, sillä punakärpässienen syöminen aiheuttaa pikemminkin uneliaisuutta.

Punakärpässienen syömisellä ei kenenkään pidä tavoitella huumeiden käytön kaltaista ”matkaa”, sillä sienimyrkkyjen vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä ja rajustikin vaihtelevia. Joillakin ihmisillä punakärpässieni saa aikaan hallitsemattoman raivon tai tilan, jossa suurella todennäköisyydellä vahingoittaa niin itseään kuin muita ihmisiä.

Ruokasieneksikään punakärpässienestä ei ole. Vaikka vaarallisimmat myrkyt saisikin   poistumaan keittämällä, kokeneen ja vaarat tiedostaneen sieniasiantuntijan testin perusteella sienet maistuvat ”viemärirotalle”. Jos et ole muinaissiperialainen šamaani, tyydy vain ihaileman näyttävää punakärpässientä päältäpäin!

Villeimpien kirjoitusten mukaan punakärpässieni on ollut mallina jopa joulupukille. Ajatuksen taustalla on kärpässienen vaikutuksen alaisina liikkuneiden Siperian šamaanien tapa liikkua telttamaisissa asumuksissa katossa olevan savunpoistoaukon kautta. Kuten tunnettua, amerikkalainen joulupukki kulkee aattoiltana koteihin savupiipun kautta. Lisätodisteena joulupukin šamaanijuurille on pukin puna-valkoinen, kärpässieneltä lainattu pukumalli.