Avainsanat

, , , , , , ,

Vesiheinä on paljon muutakin kuin kotipuutarhan rikkaruoho.

Jokaisen kotipuutarhurin tuntema pihatähtimö eli vesiheinä (Stellaria media) suosii runsasravinteisia kasvupaikkoja, mutta menestyy myös karuilla alustoilla. Piha- tähtimön suurimpiin vahvuuksiin kuuluu se, että laji tulee toimeen hyvin vähässäkin auringonvalossa. Vesiheinää tavataan yleisenä muun kasvillisuuden alla ja jopa maatilojen ulkorakennusten sisätiloissa.

Pihatähtimö on tyypillinen ihmisen  seuralainen, joka on matkannut Eur-Aasian syntysijoiltaan nykyisin jo lähes koko maapallolle. Onnistuakseen maailman- valloituksessaan pihatähtimön kasvurytmin on pitänyt sopeutua nopeisiin olosuhteiden muutoksiin.

Itämiskykyisiä siemeniä kehittyy ilman ulkopuolisia pölyttäjiäkin lähes
millaisissa lämpö- tai kosteusoloissa tahansa. Kautta vuoden vihreänä ja
periaatteessa yhteyttämiskykyisenä säilyvä laji pystyy tuottamaan itämiskykyisiä siemeniä jopa keskitalven lyhyinä suojasääjaksoina. Tällöin vesiheinän kukat eivät avaudu, vaan uuden sukupolven siementuotanto tapahtuu kukintojen sisällä itsepölytyksen turvin.

Vesiheinä on saanut kansanomaisen nimensä kasvin kosteutta pidättävästä
ominaisuudesta. Tätä kykyä useimmat suomalaisetkin lienevät käyttäneet
hyväkseen peittämällä onkiretkelle kaivetut matopurkit pihatähtimön versoilla.
Kasvin kyky pidättää kosteutta perustuu varressa oleviin karvoihin, jotka
pidättävät tehokkaasti ilmakehän kosteutta ja pystyvät välittämään tätä vettä
myös kasvavan yksilön elintoimintojen tarpeisiin. Laji kasvaa  myös luonnonmukaisilla paikoilla kuten merenrantojen rakkolevävalleilla.

Pihatähtimö on myös perinteinen rohdoskasvi, jota on käytetty moniin eri
vaivoihin. Tärkein hoitokohde lienee tulehtunut tai kutiavasta ihottumasta
kärsinyt iho, jonka parantamisessa vesiheinähauteista on saatu hyviä tuloksia.
Myös hyönteisten aiheuttamissa puremakohtien tulehduksissa vesiheinähauteiden on todettu olevan tehokkaita. Alan käsikirjojen mukaan vesiheinässä ei ole moniin luonnonlääkinnän tehoaineisiin liittyviä haittavaikutuksia.

Mutta ihmisiä on moneksi. Vuonna 2006 lääketieteellisessä kirjallisuudessa esitettiin ensimmäiset tiedot siitä, että vesiheinä voi aiheuttaa esimerkiksi kotipuutarhan rikkaruohojen kitkijöille kosketusallergiaa. Sittemmin nämä havainnot on vahvistettu uusissa tutkimuksissa.

Varsinkin nuoret vesiheinän versot ovat erinomaisia, keväisen pinaatin tasoisia
salaattien raaka-aineita tai esimerkiksi perunoiden keitinveteen liitettynä
ruokaan vahvaa lisämakua tuottavia yrttejä. Pihatähtimön solukkoihin kertyy
valikoivasti erityisen paljon rautaa. Tätä ominaisuutta on kirjallisuustietojen
mukaan käytetty ainakin Britanniassa sikojen anemian torjumisessa.  Mutta kyllä vesiheinä muillekin kotieläimille kelpaa, mistä on osoituksena muun muassa Elias Lönnrotin vuoden 1860 Suomen Kasviossa mainitsema toisintonimi kanannokkima.