Kuvankaunis silmäruoho on laidunvaras

Avainsanat

endeemiset lajit, Euphrasia, Euphrasia bottnica, kansanlääkintä, ketokasvit, ketosilmäruoho, kotoperäiset lajit, lääkekasvit, loiskassit, muoto-oppi, perämerensilmäruoho, puoliloiset, rohdoskasvit, signatuurioppi, silmäruohot, uhanalaiset lajit

Silmäruoho ottaa suuren osan ravinteistaan naapurikasveilta

Kiireetön kulkija ehtii tunnistaa teiden ja polkujen pientareilta ja muilta kuivilta ja avoimilta kasvupaikoilta kuvankauniita pikkuruisia kasveja, joiden lähempi tarkastelu osoittaa kukkien muistuttavan ulkonäöltään eläinten silmiä. Kukan ulkonäön perusteella silmäruoho (Euphrasia) onkin nimensä saanut niin meillä kuin useissa muissakin kielissä.

Silmäruohojen valkeiden tai sinertävien kukkien alimmassa terälehdessä on keltainen laikku ja sinisävyisiä, pölyttäjiä ohjaavia mesiviivoja. Väriyhdistelmä muistuttaa silmän iiristä.

Vain vaaksan korkuiset silmäruohot ovat yksi kasvitieteilijän ja -harrastajan
painajaisista, sillä eri lajit ja niiden alalajit vaihtelevat tavattomasti. Varmuudella tunnistettuja itsenäisiä silmäruoholajeja on Suomessa seitsemän, mutta kirjallisuudessa on kuvattu jopa 12 lajia.

Kolme Suomessa tavattavaa lajia – eteläiset aho- ja nummisilmäruoho sekä meillä vain Enontekiön tunturipaljakoilla kasvava otasilmäruoho – ovat harvinaisuutensa takia uhanalaisten putkilokasvien listalla. Harvinaisten lajien kohtaloksi näyttää koituvan avointen laidunmaiden ja niittoheinikoiden umpeenkasvu. Erityisasemassa on perämerensilmäruoho (Euphrasia bottnica), jota tavataan maailmassa vain Merenkurkun ja Perämeren rannoilla. Laji on yksi harvoista kotoperäisistä eli endeemisistä kasvilajeistamme.

Silmäruohot ovat yksivuotisia, joten niiden siementuotannon on onnistuttava
joka kesä. Kasvien kukissa käy paljon pölyttäjiä kuten kimalaisia, ja
siementuotanto onkin tehokasta. Säilymistään silmäruohot varmistavat vielä
itsepölytyksellä.

Silmäruohot ovat puoliloisia. Kasvien hennoista juurista lähtee imuelimiä lähellä kasvavien ruohojen ja etenkin heinälajien juuristoon imemään vettä ja ravinteita. Yksin loisimiseen silmäruohojen kasvu ei kuitenkaan perustu, sillä niillä on lehdissään runsaasti yhteyttämiseen tarvittavaa lehtivihreää. Osittainenkin loisiminen on kuitenkin niin tehokasta, että isäntäkasvit kärsivät ja jäävät kitukasvuisiksi.

Vanha kansa onkin kutsunut silmäruohoja erilaisilla herjanimityksillä kuten laidunvaras, heinänpettäjä ja nälkäkukka. Silmäruohot ovat myös perinteisiä kansanparannuksen rohtoja, joita on etenkin keskiajalta peräisin olevan muoto- eli signatuuriopin mukaisesti käytetty sekä ihmisten että kotieläinten silmävaivojen hoidossa.

Nykylääketiede ei silmäruohoa hyödynnä, mutta vielä 2000-luvun alussa
meilläkin julkaistussa parannusoppaassa niistä saatuja hauteita suositellaan
silmien tulehdusten ja muiden vaivojen hoitoon. Sama teos mainitsee silmäruohot myös heinänuhaa ja muita allergiasairauksia helpottavana kasvina, jos kasvia nautitaan pieninä annoksina haudukkeina tai tinktuuroina säännöllisesti, mieluiten kautta vuoden.

Aivan tuulesta temmattuja vanhat ohjeet eivät varmaankaan ole, vaikka
lääketieteellisesti päteviä näyttöjä ei olekaan julkaistu. Ilmeisesti
silmäruohossa on monien muiden kasvien tapaan antibioottisia eli mikrobeja
tuhoavia yhdisteitä, joilla voi olla vaivoja helpottavaa vaikutusta.