Avainsanat
CH4, CO2, hiilidioksidi, humus vesistöissä, ilmastonmuutos, ilokaasu, kasvihuonekaasut, metaani, metsien istutus, metsittäminen, metsitys, N2O, rehevöityminen, turpeennosto, turvemaat, vesistöjen samentuminen
![Ojitettu Turvesuo](https://tiedebasaari.wordpress.com/wp-content/uploads/2011/08/ojitettu-turvesuo.jpg?w=201&h=300)
Ilmastoa jopa 250 kertaa hiilidioksidia tehokkaammin lämmittävän ilokaasun päästöt turvemailta vaihtelevat suuresti maankäyttömuotojen mukaan.
Soilla on suuri merkitys maapallon ilmaston lämpötilaa säätelevien kaasujen pitoisuuksien muutoksissa. Luonnontilainen suokasvillisuus sitoo ilman hiilidioksidia (CO2) ja hidastaa siten ilmastonmuutosta. Toisaalta soiden usein hapettomissa oloissa syntyvä metaani (CH4) kiihdyttää kasvihuoneilmiötä. Samoin vaikuttaa esimerkiksi ojitusten kautta kuivatetuilta soilta ja muilta turvemailta vapautuva dityppioksidi eli ilokaasu (N2O). Yleisesti oletetaan, että turvemaiden, esimerkiksi käytöstä poistettujen peltojen tai turpeennostoalueiden metsittäminen vähentäisi ilokaasun päästöjä ilmakehään. Tuore suomalaistutkimus osoittaa, että dityppioksidin kuormitus voi olla metsitetyillä mailla jopa reilut kaksi kertaa suurempi kuin viljelymailla tai aktiivisilla turpeenottoalueilla. Ilokaasu on noin 250 kertaa ja metaani 35 kertaa pahempi ilmastoa lämmittävä kasvihuonekaasu kuin useimmin seurattu hiilidioksidi.
Itä-Suomen yliopiston tutkijan Marja Maljasen johdolla Biogeochemistry –tiedelehdessä julkaistussa seurannassa kesannolle jätetyltä turvepellolta vapautui ilokaasua 5.5 kiloa hehtaaria kohti vuodessa. Tämä on merkittävästi vähemmän kuin maatalouskäytössä olevilla suomalaisilla pelloilla. Tutkittaessa puiden istuttamisen vaikutusta kesannolle jätettyjen turvemaiden kasvihuonekaasujen taseisiin paljastu seurannan suurin yllätys: Metsitettyjen turvemaiden ilokaasupäästöt olivat keskimäärin 12.8 kiloa hehtaaria kohti vuodessa. Tämä vastaa aktiivisesti viljeltävien suomalaisten peltomaiden aiheuttamia ilokaasun päästöjä ja on merkittävästi suurempi kuin suoperäisiltä metsämailta ilmaan lähtevä ilokaasukuorma.
Haitallisten ympäristövaikutusten kuten vesistöjen rehevöitymistä ja samentumista aiheuttavan humuskuormituksen takia paljon julkisuudessa olleilta turpeennostosoilta vapautui ilmaan ilokaasua 0.7 kiloa hehtaaria kohti vuodessa. Käytöstä poistettujen, itsestään kehittymään jätettyjen sekä aktiivitoimin metsitettyjen turpeennostoalueiden vastaava päästö oli yli kolminkertainen, keskimäärin 2.4 kiloa hehtaaria kohti vuodessa.
Maaperästä vapautuvan ilokaasun päästöjä säätelee mikrobitoiminta, joten tämän kasvihuonekaasun kuormituksen olettaisi rajoittuvan vain vuoden kesäpuoliskon kasvukauteen. Näin ei kuitenkaan ole. Maljasen ja kumppanien tutkimuksessa turvamailla syntyneestä ilokaasusta keskimäärin 40 prosenttia vapautui ilmakehään kasvukauden ulkopuolisina aikoina.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.