Avainsanat
eläinten vammautuminen, hämähäkin seitti, hämähäkin verkko, hämähäkit, raajojen menetys, ristihämähäkki, selkärangattomat eläimet
Hämähäkeillä on kahdeksan jalkaa. Tai ainakin hämähäkeillä pitäisi olla kahdeksan jalkaa. Mutta valitettavasti elämä on hämähäkeille ankaraa, ja lajista ja elinpaikasta riippuen 5–40 prosenttia hämähäkkiyksilöistä menettää yhden tai useamman raajoistaan. Nuori yksilö voi vielä kasvattaa täysikokoisen ja -toimisen raajan, jos menettää jalkansa hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa. Aikuisen raajat eivät sen sijaan uusiudu. Raajan menetyksen luulisi olevan hämähäkille kohtalokasta, sillä jalkoja tarvitaan verkon kutomiseen, ravinnonhankintaan, saaliin käsittelyyn, ja myös lisääntymistoimissa raajoilla on oma tärkeä osuutensa. Monipuolisista vaatimuksista huolimatta aikuiset hämähäkit tulevat yllättävän hyvin toimeen, vaikka menettäisivät jalan tai useampiakin raajoja, osoittaa tuore ranskalaistutkimus.
Strasbourgin yliopiston tutkijan A. Pasquetin johdolla Naturwissenschaften -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa seurattiin sekä luonnossa että valvotuissa laboratorio-oloissa ristihämähäkkeihin kuuluvan Zygiella x-notata -sektorihämähäkin menestymistä yksilöillä, joilta puuttui yksi tai useampi raaja. Kohdelaji on pienikokoinen, 5–7 millimetrin pituinen otus, joka elää luonnossa ihmisasumusten ulkopuolella. Zygiella x-notata käyttää ravinnokseen verkostaan kiinni saamiaan pikkueläimiä, pääasiassa kärpäsiä.
Ranskalaistutkijoiden seurannassa luonnossa elävistä Zygiella-hämähäkeistä 9.5–13 prosenttia oli menettänyt yhden tai harvoissa tapauksissa useamman raajan. Valvottu laboratorioseuranta osoitti, että raajan menetys johtuu lähes yksinomaan ulkopuolisista syistä, onnettomuuden tai vihollisen toimesta. Vain yksi prosentti raajan menetyksistä oli luontaisia, eläimen nahanluontiin rinnastettavaa kehitystä. Hämähäkit ovat niin pieniä, että raajan menestys ei vaikuta eläimen kokonaispainoon mitenkään.
Raajojen menetys ei vaikuttanut hämähäkkien elinikään. Noin neljän kuukauden ikäisiksi eläneillä selkärangattomilla vahingoittumattomat yksilöt elivät keskimäärin kaksi päivää kauemmin kuin raajojaan menettäneet lajitoverinsa. Ero on tilastollisesti merkityksetön. Myös jälkeläistuotannossa ryhmät olivat tasaväkisiä. Tosin vammautuminen näkyi naaraiden tuottamien munien määrissä siten, että lisääntymiskyky heikkeni suorassa suhteessa menetettyjen raajojen määrään.
Verkon rakentamiseen 1–2 raajan puuttuminen vaikuttaa siten, että hämähäkki käyttää normaalia vähemmän seittiä ja jättää verkon kierteisten spiraalien etäisyydet normaali suuremmiksi, eli verkko on tavanomaista harvempi. Ristihämähäkit purkavat verkkonsa joka ilta ja käyttävät seittimateriaalin seuraavana päivänä uuden pyyntilaitteen rakentamiseen.
Saalistustehokkuuteen verkon rakenteen muutos ei vaikuttanut mitenkään. Eläimen vahingoittumisella on kyllä rajansa, sillä vähintään kolmen raajan puuttuessa hämähäkin verkonrakennus ei onnistunut enää lainkaan, mikä tietysti romutti myös ravinnonhankinnan mahdollisuudet. Myös verkkoon kiinni jääneiden saaliseläinten käsittely sujui korkeintaan kaksi jalkaa menettäneillä hämähäkeillä aivan yhtä hyvin kuin täysin kunnossa olevilla lajikumppaneillaan.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.