Avainsanat
alkuperäiskansat, alkuperäiskansojen oikeudet, Euroopan unionin tuomioistuin, hyljetuotteiden kauppa, hylkeen nahkojen kauppakielto, hylkeen turkkien kauppakielto, hylkeenpyynti, hylkeiden metsästys, inuit-kansat, inuitit, Kanada
Hylkeiden nahoilla ja muilla hyljetuotteilla käytävä kauppa kiellettiin Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksellä jo vuonna 2010, ja 25.4.2013 oikeus piti kiellon voimassa käsitellessään kanadalaisten ja grönlantilaisten inuitien sekä skotlantilaisten perinnevaatteiden valmistajien nostamia kanteita säädöksiä vastaan.
Luxemburgissa toimiva EU-tuomioistuin toteaa päätöksen perusteluissaan, että arktisen alueen alkuperäiskansoilla, inuiteilla, on jo voimassa olevan lainsäädännön perusteella lupa tarkoin määriteltyyn hylkeiden turkkien ja muiden hylkeistä saatujen tuotteiden hankkimiseen, jalostamiseen ja myyntiin – myös kansainväliseen kauppaan. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan inuit-kansoilla on lupa hylkeiden metsästämiseen toimissa, jotka ovat olennainen osa alkuperäiskansojen perinteistä elämäntapaa ja joilla on merkittävä osuus kansojen toimeentulossa. Kanadan hallitus oli tukenut voimakkaasti inuitien pyrkimyksiä lopettaa hyljetuotteiden kauppakielto.
Vuonna 2010 voimaan tulleen hyljetuotteilla käytävän kaupan kielto on vaikuttanut hyvin voimakkaasti pohjoisen alueen kaupalliseen hylkeenpyyntiin. Uusien säädösten tultua voimaan vuonna 2011 hylkeitä tapettiin noin 40 000 yksilöä, kun vuonna 2006 alueella surmattiin 354 000 hyljettä. Myyntikiellon seurauksena hylkeiden nahkojen hinnatkin ovat romahtaneet noin kymmenesosaan aikaisemmasta.
Kiistely kaupallisesta hylkeenpyynnistä ja hyljetaljojen myynnistä ei kuitenkaan pääty Eurooppa-oikeuden päätökseen. Kanadana ja Norjanhallitukset ovat vieneet asian YK:n alaisen Maailman kauppajärjestön (WTO) käsittelyyn. WTO:ssa hyljetuotteiden kauppa aletaan käsitellä välittömästi EU-oikeuden päätöksen jälkeen, mutta ratkaisuja odotetaan vasta aikaisintaan kuukausien kuluttua.
Kanada lähtee viemään hylkeenpyynnin sallimista ”raskaan sarjan” toimijoiden voimin. Maan arktisten alueiden asioista vastaava ministeri Leona Aglukkaq ja kalastusasioista vastaava ministeri Keith Ashfield esittivät yhteisessä julkilausumassaan, että EU-tuomioistuimen päätös oli poliittinen, eikä ratkaisulle ole tosiasioihin tai tieteelliseen tutkimukseen nojautuvia perusteita. Ministerit korostivat hylkeenpyynnin olevan kanadalaista pohjoisten alueiden perinnettä ja merkittävä osa alueen väestön työllistämisessä ja toimeentulossa. Hylkeitä pohjoisilla vesillä kyllä riittäisi myös kaupallisen metsästyksen saaliiksi. Eri hyljekantojen eläinmäärät ovat kasvaneet 1970-luvun tilanteeseen verrattuna 5–70 -kertaisiksi, ja kiristyneiden määräysten ja valvonnan seurauksena hylkeenpyynnin menetelmät ovat nykyisin aikaisempaa humaanimpia, kanadalaisministerit totesivat. Kanadassa on noin 6 000 ammattilaista hylkeenmetsästäjää.
Hyljekysymys on ollut WTO:ssa esillä jo pitkään. Viimeksi järjestö käsitteli helmikuussa 2013 Kanadan ja Norjan tekemää valitusta Euroopan unionin tuomioistuimen alkuperäisestä päätöksestä.
Kanada perustelee rajoittamatonta hylkeenpyyntiä myös arktisten vesien kalakantojen ja kalastuselinkeinon eduilla (Kanada tappaa 70 000 harmaahyljettä turskan suojelemiseksi. Tiedebasaari 3.12.2012; https://tiedebasaari.wordpress.com/2012/12/03).
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.