Sininen indigo-tekstiiliväri oli käytössä Perussa jo 6200 vuotta sitten

Avainsanat

arkeologia, arkeologiset löydöt, George Washington University, Hueca Prieta, indigo, Indigofera, indigonsininen, Jeffrey C. Splitstoser, kasvivärjäys, Peru, puuvilla, tekstiilivärit, tekstiilivärjäyksen historia

”Farkkuvärin” historia yli 1500 vuotta oletettua vanhempi

Indigonsinisiä puuvillakankaita käytettiin Andien alueella jo yli 6000 vuotta sitten. Kuva: Lauren Urana, The George Washington University, USA.

Maailman yleisimpiin lukuetuvan tekstiilien väriaineen käyttö on paljon laajempaa kuin tavallisimmin kohtaamiemme farmarikankaiden värjäyksessä. Indigonsininen on kasviväri, jonka käytön alkujuuret ovat Etelä-Amerikassa – ja paljon kirjoitettuun historian merkittyä vanhempaa. Uusissa arkeologisissa löydöissä on tavattu indigolla värjättyjä puuvillatekstiilejä, jotka on taitavasti käsitelty jo noin 6200 vuotta sitten. Löytyneistä pienistä tekstiilikappaleista ei löytöhetkellä huomattu lainkaan värjäystä, mutta tarkan ja varovaisen pesun jälkeen taidokas siniraidallinen kuvio paljastui. Kemiallisissa analyyseissä sininen osoittautui mitä ilmeisimmin Indigofera-suvun kasveista saaduksi pigmentiksi. Löytö osoittaa muinaisten eteläamerikkalaisten kulttuurien olleen tälläkin saralla hyvin edistyneitä, sillä indigovärin saaminen kasvista vaatii monimutkaista ja monivaiheista käsittelyä. Puuvillakankaita Andien alueen kansat osasivat valmistaa jo ainakin 7800 vuotta sitten.

Yhdysvalalaisen George Washington -yliopiston Antropologian laitoksen tutkijan Jeffrey C. Splitstoserin johdolla Science Advances -tiedelehdessä 2.9.016 julkaistussa tutkimuksessa kuvataan Perusta, Huaca Prieta -nimiseltä paikalta löytyneiden kangastilkkujen väriaineen koostumusta a löydön vaiheita. Indigo-väriaine ei liukene kasvista veteen, vaan Indigofera-kasviaines on ensin hajotettava käymisteitse. Värjättävä tekstiili upotetaan käymisteitse saatuun nesteeseen, mutta tälläkin toimenpiteellä saadaan vasta keltasävyinen tulos. Haluttu sininen väri tekstiiliin saadaan vasta liuottamalla tekstiiliä vedessä, jolloin kankaassa ollut väri hapettuu ja muuttuu siniseksi.

Huaca Prietasta löytyneiden pieniksi leikattujen, siniraidallisten tekstiilien käyttötarkoitusta ei tutkimuksessa pystytty selvittämään. Ilmeisesti kankaita on käytetty uskonnollisissa tai vastaavissa rituaaleissa paikalle tuotujen hyödykkeiden kääreinä tai kuljetusmateriaaleina.

Perusta löytyneet värjätyt tilkut osoittavat tekstiilien valmistuksen ja värjäyksen tekniikoiden kehittyneen Etelä-Amerikassa paljon oletettua aikaisemmin – ja paljon ennen kuin vastaavia menetelmiä käytettiin niin kutsutussa vanhassa maailmassa. Ennen uusinta perulaislöytöä vanhimmat indigo-värjäykset tunnettiin Egyptissä ajalta noin 4400 ennen ajanlaskun alkua, eli nuo tekstiilit ovat parituhatta vuotta Hueca Prietan ”farkkukankaita” nuorempia (Science Advances, 2.9.2016; http://advances.sciencemag.org/content/2/9/e1501623.full

Tätä nykyä tekstiiliteollisuus käyttää pääosin synteettistä indigo-väriainetta, joka keksittiin ja kehitettiin jo 1800-luvulla.