Tiedebasaari sulkeutuu 29.5.2017

Mustakurkku-uikku. Horned grebe. Podiceps auritus. Kuva: Kai Aulio.

LEGO-tuotteet 100 % uusiutuvalla energialla

Avainsanat

aurinkoenergia, aurinkovoimalat, Burbo Bank, Burbo Bank Extension Offshore Wind Park, Clean Technica, energiatehokkuus, Jiaxing, Kirkbi A/S, Lego, tuulienergia, tuulivoimalapuistot, uusiutuva energia, uusiutuvat energianlähteet

Osuus maailman suurimmasta tuulivoimalasta saavutti tavoitteen kolme vuotta etuajassa

LEGO-palikoista voi rakentaa laajankin tuulivoimalapuiston, mutta yritys on panostanut tuulienergiaan myös tosielämässä muun muassa suurella osuudella maailman suurimpaan mereiseen tuulipuistoon. Kuva: EcoWatch.com.

Kautta maailman tunnettavat LEGO-palikat ovat muuttuneet vuosi vuodelta paitsi yhä suositummiksi myös yhä ekologisemmiksi. Kestävän kehityksen periaatteita kunnioittavan yrityksen tuotteissa on edistytty raaka-ainevalinnoissa (Tiedebasaari 14.3.2017), ja myös yrityksen energiankäyttö on tehostunut ja suuntautunut yhä enemmän uusiutuviin ja ympäristöä saastuttamattomiin lähteisiin. Pitkän aikavälin tavoitteena LEGOlla on ollut nostaa uusiutuvien lähteiden osuus täyteen sataan prosenttiin koko teollisuusryhmän kulutuksessa. Tuo kunnianhimoinen tavoite saavutettiin 17.5.2017 – jopa kolme vuotta aikoinaan asetettua tavoitta aikaisemmin.

LEGOn energiatalouden virstanpylväs saavutettiin, kun Pohjanmerellä saatiin täyteen toimintaan maailman suurin mereinen tuulivoimapuisto Burbo Bank Extension Offshore Wind Park, jonka osaomistaja LEGOn omistajayhtiö Kirkbi A/S on. Burbo Bank -voimalakompleksin nimellisteho on 256 megawattia (Tiedebasaari 24.11.2016).

Burbo Bankin lisäksi LEGOlla on reilun 31 prosentin osuus Saksassa toimivassa Borkum Riffgrund 1 -tuulivoimalassa. Tuulen lisäksi yritys on panostanut myös aurinkoon. Yhtiön Kiinan Jiaxingissa toimivan tehtaan yhteyteen on asennettu 20 000 aurinkopaneelia, joiden sähköntuotantokapasiteetti nousee koko hankkeen käyttöön otettaessa noin 6 gigawattiin. Kaikkiaan LEGOn yritysryppäällä on osuus 160 megawatin tehoisten uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin (Clean Technica, 18.5.2017; https://cleantechnica.com/2017/05/18/lego-group-reaches-100-renewable-energy-target-three-years-ahead-schedule/

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Legopalikat ”vihertyvät”. Tiedebasaari 14.3.2017; https://tiedebasaari.com/2017/03/14

Maailman suurin tuulivoimala aloitti tuotannon Britanniassa. Tiedebasaari 24.11.2016; https://tiedebasaari.com/2016/11/24

Puihin kiipeilevät vuohet levittävät uhanalaista arganpuuta sylkemällä pähkinöitä maastoon

Avainsanat

argan, arganöljy, Argania spinosa, arganpuu, Biosfääriohjelma, Capra aegagrus hircus, Capra hircus, CSIC, eläimet kasvien levittäjinä, Espanja, Estación Biológica de Doñana, Frontiers in Ecology and the Environment, kesyvuohi, Marokko, Marokon luonto, Miguel Delibes, Sapotaceae, sapotillakasvit, Sevilla, siementen levitys, tiede- ja kulttuurijärjestö, UNESCO, vuohi, YK:n Kasvatus-

Arganpuun hedelmät ovat tärkeitä vuohille, ja vastavuoroisesti vuohet ovat tärkeitä puun siementen leviämiselle. Kuva: H. Garrido, EBD-CSIC, via Frontiers in Ecology and the Environment.

Ihmisen hoivissa hyödyllisenä koti- ja talouseläimenä jo ainakin 7’000 vuoden ajan pidetty vuohi eli kesyvuohi tunnetaan sitkeänä, karuihin oloihin sopeutuvana ja lähes mitä tahansa ravinnokseen käyttävänä eläimenä. Vuohi on sorkkaeläimiin lukeutuva märehtijä, eli eläimen ruoansulatuksessa syöty ravinto käsitellään useassa ruoansulatuselimistön osassa useassa vaiheessa. Tähän märehtijöille ominaiseen ”ravinnon sisäiseen kierrätykseen” perustuva ruoansulatus on erittäin hyödyllinen ominaisuus myös kasveille, joita vuohet syövät. Märehtijän moninaisen käsittelyn jälkeen osa käyttökelvottomasta kasvimassasta poistetaan ennen varsinaista ruoansulatusta, ja tämä auttaa kasvien siementen leviämisessä.

Espanjan Sevilassa toimivan Doñanan Biologisen aseman (Estación Biológica de Doñana, CSIC) tutkijan Miguel Delibesin johdolla Frontiers in Ecology and the Environment -tiedelehden toukokuun 2015 numerossa julkaistussa tutkimuksessa osoitetaan, miten arganpuiden latvuksiin kiipeilevät vuohet (Capra hircus eli Capra aegagrus hircus) auttavat uhanalaisen puulajin siementen leviämistä. Arganpuun hedelmissä on mehevä, siementä ympäröivä ja erittäin ravinnerikas kerros, joka on varsinkin kuivina kausina vuohien tärkeintä ravintoa.

Kuivina kausina arganpuun hedelmät muodostavat jopa kolme neljäsosaa vuohien ravinnosta. Siemeniä vuohen ruoansulatus ei kuitenkaan pystyisi sulattamaan, joten märehtijät poistavat siemenet sylkemällä. Märehtiminen eli puusta haettujen hedelmienvarsinainen hyödyntämien tapahtuu maanpinnalla ja ehkä kaukanakin puiden kasvupaikoilta. Maastoon syljetyt siemenet ovat arganpuulle tärkeä leviämiskeino.

Paikallinen väestö ymmärtää vuohien arvon, ja siksi monihaaraisia ja piikkisiä puita on moni paikoin karsittu vuohien kiipeämisen helpottamiseksi. Nuoria vuohia jopa opetetaan ja autetaan kiipeämään puihin ravintoa hakemaan.

Vuohilta todennettu tapa sylkeä sulamattomat siemenet maastoon on yleinen – ja aivan ilmeisesti myös vallitseva tai jopa ainoa tapa, jolla märehtijä levittää arganpuun siemeniä. Ennen nyt julkaistua tutkimusta on ollut vallalla käsitys, että arganin siemenet leviävät kulkemalla märehtijän koko ruoansulasukanavan läpi. Tulostensa perusteella espanjalaistutkijat arvioivat, että eläinten ruoansulatuskanavan läpäisevä siementen kulkeutumis- ja leviämistapa taitaa olla merkitykseltään yliarvioitu, ja että muutkin märehtijät levittäisivät siemeniä nyt vuohella osoitetulla tavalla (Frontiers in Ecology and the Environment, 15(4), May 2017; http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/fee.1488/full

Suojeltua puuta tavataan vain Marokossa

Arganpuu (Argania spinosa) on sapotillakasveihin (Sapotaceae) lukeutuva puu, jota kasvaa luonnossa nykyisin vain Marokon kaakkoisosassa. Puun hedelmistä saatava arganöljy on erittäin suosittua ja arvokasta raaka-ainetta erityisesti kosmetiikkateollisuudessa, varsinkin laadukkaiden ihonhoitotuotteiden valmistuksessa. Siementen E-vitamiinipitoista öljyä käytetään myös elintarvikkeissa.

Harvinaisuutensa sekä paikalisen väestön elämään ja perinteisiin olennaisena kuuluva arganpuu on rauhoitettu. Lajin olemassaololle tärkeä viimeinen arganmetsikkö on ollut vuodesta 1998 lähtien YK:n Kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) Biosfääriohjelmaan liitetty rauhoitettu alue.

Islantilainen naurulokki on elänyt – ja muuttanut edestakaisin valtameren yli – nuoli rinnassaan

Avainsanat

Örvar, Borgarnes, Chroicocephalus ridibundus, haavoittuneet eläimet, Iceland Monitor, Islannin linnusto, Islanti, Larus ridibundus, linnut, lokit, lokkilinnut, muuttolinnut, naurulokki, vesilinnut

Islantiin muuttomatkalta palannut talvipukuinen naurulokki Örvar on elänyt yli vuoden ja matkannut edestakaisin valtameren yli nuolen haavoittamana. Kuva: Island Monitor, mbl.is.

Naurulokki (Chroicocephalus ridibundus, aikaisemmin Larus ridibundus) on yksi odotetuista ja äänekkäistä – kevään tuojista Pohjolassa. Naurulokki on lähes koko Euroopassa tavattava muuttolintu, jonka pohjoisessa pesivät yksilöt muuttavat talveksi Brittein saarille tai Länsi-Eurooppaan. Islannin länsiosassa sijaitsevassa Borgarnesissä tavattiin huhtikuussa 2016 naurulokki, jonka rinnassa törrötti pystyssä pitkä nuoli. Sittemmin tuon ikävän kantamuksen mukaan Örvar (nuoli) nimen saanut lokki nähtiin useilta kertoja eri paikoissa, mutta syksyllä lintu – kuten muutkin naurulokit – katosi näkyvistä.

Mutta keväällä 2017 Örvar palasi – ja nuoli on yhä linnun rinnassa. Valtameren ylittänyt pitkä ja rasittava edestakainen muuttomatka, yhdistettynä nuolen aiheuttamiin rasituksiin ja vaikeuksiin jokapäiväisessä lentämisessä, ravinnonhankinnassa ja muissa toiminnoissa, on paitsi yllättävä myös uskomattoman sitkeä suoritus Örvar-lokilta (Iceland Monitor, 23.5.2017; http://icelandmonitor.mbl.is/news/nature_and_travel/2017/05/23/seagull_flies_from_iceland_and_back_with_an_arrow_i/

Litulaukka on tehokas valloittaja, joka heikentää vuosien kuluessa omia mahdollisuuksiaan

Avainsanat

allelopatia, Alliaria petiolata, Functional Ecology, Jeffrey A. Evans, lajien välinen kilpailu, litulaukka, maustekasvit, mykorritsa, mykorritsasienet, negatiivinen takaisinkytkentä, ristikukkaiskasvit, rohdoskasvit, sinigriini, tulokaslajit, University of Illinois, vieraslajit

Maaperään erittyvä yhdiste pitää muut kasvit loitolla

Suomessa litulaukka on tavallinen maan etelä- ja lounaisosissa, eikä lajia meillä pidetä haitallisena kuten Yhdysvalloissa. Kuva: Kai Aulio.

Litulaukka (Alliaria petiolata) on valkokukkainen ristikukkaiskasvi, jota tavataan meillä yleisenä Etelä- ja Länsi-Suomessa. Laji on luonnonvarainen ja varsin yleinen Keski- ja Länsi-Euroopassa, mutta Yhdysvalloissa litulaukka on ei-toivottu vieraslaji. Meillä litulaukkaa on käytetty rohdoskasvina, jonka murskatuista lehdistä erittyy valkosipulin kaltainen, voimakas aromi. Paikoin litulaukkaa on myös tarkoituksella siirretty ja viljelty puutarhoissa, ja näin ihminen on auttanut lajia leviämään. Litulaukka valloittaa erittäin tehokkaasti kasvittomia maa-alueita, mutta yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan laji itse muuttaa valloittamansa maan myös muille soveliaaksi altistaen siten itseään kilpailulle. Uusille alueille asettautuneen litulaukan erinomainen menestys ensi vuosina perustuu kasvin maaperään erittämiin kemikaaleihin, jotka ovat haitallisia ja suorastaan myrkyllisiä useimmille muille kasveille. Vuosien kuluessa tuo ”kemiallinen sodankäynti” muita lajeja vastaan kuitenkin laantuu.

Yhdysvaltain maatalousministeriön ja Illinoisin yliopiston tutkijan Jeffrey A. Evansin johdolla Functional Ecology -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, kuinka litulaukan elinympäristöönsä erittämien yhdisteiden määrät ja vaikutukset muuttuvat kasvuston ikääntyessä

Kemiallinen taistelu vaatii energiaa, jota ei kannata tuhlata kasvuston ollessa jo vahva

Tärkein litulaukan ympäristöönsä vapauttama yhdiste on sinigriini, joka estää useimpia muita kasveja kasvamasta litulaukan läheisyydessä. Tällainen allelopatia eli kemiallinen keino estää muita lajeja menestymästä, perustuu ainakin pääosin sinigriini-yhdisteeseen. Sinigriini on suoraan myrkyllinen monille siemenkasveille, mutta pääasiallinen teho perustuu yhdisteen vaikutukseen maaperän sienilajeihin. Monien Elintärkeä veden ja ravinteiden saanti perustuu useilla lajeilla kasvin juurten ja maaperän mykorritsasienten symbioottiseen yhteistoimintaan. Jos mykorritsa eli sienijuuri ei ole mahdollinen litulaukan allelopaattisten vaikutusten takia, kasvi ei joudu kilpailemaan muiden lajien kansa, ja siksi litulaukka muodostaa usein vain oman lajinsa kasvustoja eli monokulttuureita. Ajan myötä litulaukan erittämän sinigriinin määrät kuitenkin vähenevät, Evans ja kumppanit osoittavat. Sinigriini on rikkiä ja typpeä sisältävä orgaaninen, glukosinolaatien ryhmään lukeutuva yhdiste, jota tavataan lähes kaikissa ristikukkaiskasvien heimon lajeissa. Sinigriiniä on muun muassa jokapäiväisessä ruokavaliossamme tutuissa maustekasveissa kuten sinapissa ja piparjuuressa

Nuoreen litulaukkakasvustoon muut kasvit eivät pysty tunkeutumaan. Kuva: Kai Aulio.

Muille lajeille haitallisen sinigriinin syntetisoiminen vaatii litulaukalta varsin suurta panostusta, joten vuosia vanhoissa monokulttuureissa lajin asema muihin kasveihin nähden on vakiintunut ja vankka. Näissä oloissa ”olisi tuhlausta” käyttää runsaasti voimavaroja kemiallisen taisteluyhdisteen syntetisoimiseen, ja siksi ajan myötä sinigriinin tuotanto alenee. Allelopatian heikentyessä muut, biologisesti litulaukkaa voimakkaammat lajit yleistyvät ja vakiintuvat samoille kasvupaikoille.

Itse aiheutettu kilpailuedun heikentyminen on osoitus niin kutsutusta negatiivisesta takaisinkytkennästä, jossa alun perin ylivertaista hyötyä tuonut ominaisuus heikkenee kasvin omien toimien seurauksena. Yhdysvaltalasitutkijoiden mukaan litulaukka lienee ensimmäinen aggressiivisesti uusia elinalueita valloittava vieraslaji, jolla tällaista negatiivista takaisinkytkentää on todettu.

Vieraslajit – jollainen litulaukka on Yhdysvalloissa mutta ei meillä – ovat vihattuja, ja niistä pyritään pääsemään eroon aktiivisilla vastatoimilla. Evansin ja kumppanien mukaan tällainen taistelu on kuitenkin litulaukkaa vastaan tarpeetonta, sillä tulokkaan menestys hiipuu vuosien saatossa lajin omien toimien seurauksena (Functional Ecology 30(7); http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/1365-2435.12685/suppinfo

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Eurooppalaiset esi-isämme maustoivat ruokaansa yrteillä jo 6 000 vuotta sitten. Tiedebasaari 27.8.2013; https://tiedebasaari.com/2013/08/27

 

Karhut merkkaavat kulkureittejään ja kertovat ominaisuuksistaan hieromalla tassuja maaperään

Avainsanat

Agnieszka Sergiel, eläinten kommunikaatio, eläinten signaalit, eläinten viestintä, Espanja, Kantabrian vuoristo, karhu, Karpaatit, kemiallinen viestintä, merkkiaineet, Puola, Puolan Tiedeakatemia, ruskeakarhu, Scientific Reports, Ursus arctos

Tassujen rauhasista erittyy ainakin 26 erilaista tunnisteyhdistettä

Karhut merkitsevät elintilaansa ja reittejään polkemalla tassuillaan maata, johon käpälän pohjien rauhaseista jää yksilöllinen hajusignaali. Kuva: wildlifeworldwide.com.

Karhut vaeltavat asumattomilla metsäseuduilla laajoilla alueilla pääosin yksinään, mutta aika ajoin – etenkin lisääntymisaikoina – on tärkeää pystyä viestittelemään lajikumppanien kanssa. Monilta nisäkkäiltä tunnetaan reviirien ja liikkumisreittien kemiallisia tai mekaanisia merkitsemistapoja kuten virtsan tai erityisten rauhasten eritteiden kautta puunrukoihin tai muihin kiinteisiin alustoihin jätettävät hajujäljet tai puunkuoren tai muun kasvillisuuden vaurioittamiset. Karhuilla (ruskeakarhulla; Ursus arctos) on myös tällainen, hyvin vähän tunnettu ja tutkittu yksilöllisten jälkien merkkaamistapa. Karhut hierovat raajojensa pohjia – tassuja/käpäliä – maaperään, johon jää kemiallinen, lajikumppanien tunnistettavissa oleva merkintä.

Karhujen tassunpohjien kautta tapahtuvaa viestintää tutkinut Puolan Tiedeakatemian Luonnonsuojeluinstituutin tutkijan Agnieszka Sergielin johtama tutkijaryhmä esittää Scientific Reports -tiedelehdessä tulokset kaikkiaan 31 karhuyksilön seurannasta Pohjois-Espanjan Kantabrian vuoristosta.

Tutkijat analysoivat karhujen tassujen pohjien rauhasten erittämiä yhdisteitä sekä karhuyksilöiden käytöstä maastossa kameraseurannan avulla kolmen vuoden aikana. Kemiallisia analyysejä varten tutkijat analysoivat kuuden Puolan eteläosassa, Karpaattien vuoristosta elävän, tilapäisesti kiinni otetun luonnonvaraisen karhun tassujen rauhasten erittämiä yhdisteitä.

Maastohavainnot vahvistivat, että karhut vapauttavat kemiallisia yhdisteitä hieromalla tassuja maapohjaa vastaan. Tassujen kemikaaleista Sergiel ja kumppanit erottivat kaikkiaan 26 erilaista yhdistettä – muun muassa karboksyylihappoja – joista kuusi yhdistettä tavattiin vain uroskarhuilla. Tutkijat seurasivat kolmen vuoden aikaan kaikkiaan 15 eri karhuyksilöä ja todistivat kaikkiaan 323 videokuvauksessa 81 tassujen kautta tapahtunutta viestintätapahtumaa, eli 35 prosentissa kuvauksen kohteena ollut karhu – useimmiten uros – viestitti lajikumppaneilleen tassujen kautta jätettävällä merkinnällä.

Tassujen jättämien kemiallisten signaalien tarkkaa merkitystä tutkijat eivät tiedä, mutta tällaisilla signaaleille on nisäkkäiden keskuudessa tärkeä osuus etenkin lajin lisääntymisajankohtien ja -halukkuuden ilmaisemisessa, ja varsinkin uroskarhuille on tärkeää viestittää kilpaileville uroksille omia yksilöllisiä ominaisuuksia (Scientific Reports, 7 (1052); http://www.nature.com/articles/s41598-017-01136-1

Järjestöt raportoivat, että Kiinan Julin kieltää koiranlihan myynnin vuosittaisessa festivaalissa

Avainsanat

DuoDuo Animal Welfare Project, Humane Society International, Julin, Julinin koiranlihafestivaali, Kiina, Kiinan koiranlihafestivaali, koiranlihan myyntikielto, koiranlihan syönti, koiranlihan syöntikielto, National Geographic, Yulin

Koiranlihafestivaali järjestetty vuodesta 2010

Kiinan Julinin koiranlihafestivaaleilla on tapettu ja myyty vuosittain noin 10 000 koiraa: Kuva: AP, via The Age.com.

Kiinan eteläisessä mm maakunnassa sijaitsevassa Julinin kaupungissa vuosittain järjestettävä koiranlihafestivaali on herättänyt niin kansallista kuin kansainvälistä kiinnostusta ja vastustusta heti vuonna 2010 käynnistetyn toimintansa aikana. Julinin (engl. Yulin) festivaaleilla on tapettu ja tarjottu syötäväksi vuosittain noin 10’000 koiraa. Koko Kiinassa koiria syödään vuosittain jopa 10 miljoonaa yksilöä. Koiranlihan syönnin sanotaan olevan osa kiinalaista, vuosituhantista perinnettä, mutta viime vuosina koiranlihan myynti ja kulutus ovat selvästi vähentyneet.

Paineet koiranlihan syönnin kieltämiseksi ovat suuret, ja 17.5.2017 kansainväliset järjestöt Humane Society International ja DuoDuo Animal Welfare Project kertoivat molemmat saaneensa eri teitse omilta kiinalaisilta lähteiltään tiedon, jonka mukaan Julinin paikallisviranomaiset olisivat kieltäneet koiranlihan myynnin ja tarjoilun kuluvan vuoden festivaaleilla. Julinin viikon kestävä koiranlihafestivaali alkaa 21.6.2017, ja toistaiseksi vielä vahvistamattoman lähteen mukaan koiranlihan myynti- ja tarjoilukielto astuisi voimaan viikkoa aikaisemmin, 15.6.2017. Kiinalaislähteiden mukaan kiellon rikkojia uhkaisi pidätys ja 100’000 juanin eli noin 14’000 euron sakkorangaistus (National Geographic, 17.5.2017; http://news.nationalgeographic.com/2017/05/china-yulin-dog-meat-festival-sales-bans-animals/

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Kiinan koiriensyöntifestivaali voimissaan lisääntyvästä vastustuksesta huolimatta. Tiedebasaari 20.6.2015; https://tiedebasaari.com/2015/06/20

Eläinsuojelijat pelastivat yli tuhat koiraa Kiinan koiriensyöntifestivaalilta. Tiedebasaari 25.6.2016; https://tiedebasaari.com/2016/06/25.

Kiinalaisten enemmistö vastustaa koiriensyöntifestivaalia. Tiedebasaari 19.6.2016; https://tiedebasaari.com/2016/06/19

Taiwan kieltää koiran ja kissan lihan myynnin ja syömisen. Tiedebasaari 13.4.2017; https://tiedebasaari.com/2017/04/13

Etelä-Korean suurin koiranlihan markkinapaikka lopettaa. Tiedebasaari 22.12.2016; https://tiedebasaari.com/2016/12/22toistaiseksi vielä

Kreikan saarelle julistettiin hätätila kulkusirkkojen takia

Avainsanat

Ágios Efstrátios, hätätila, hätätilan julistus, Kreikan saaret, Kreikka, kulkusirkat, kulkusirkka, Pohjois-Egean saaret, Uutistoimisto UPI

Kulkusirkkaparvi tekee selvää jälkeä kasvillisuudesta. Kuva. ABC News.

Kreikalle kuuluva, Pohjoisen Egean saariryhmään lukeutuvalle Ágios Efstrátios -saarelle julistettiin 19.5.2017 hätätila, koska valtavat kulkusirkkojen parvet ovat vallanneet noin 43 neliökilometrin suuruisen ja reilun 200 asukkaan saaren ja syöneet käytännöllisesti katsoen kaiken kasvillisuuden alueelta. Asukkaiden mukaan kulkusirkkojen jäljiltä masto on kaluttu niin perusteellisesti, että karjakin kärsii nälästä.

Kulkusirkat ovat paikallinen ja vuosittain toistuva vitsaus, jota vastaan on vaikea taistella. Yritystä hyönteisparvien hillitsemisen tai hävittämiseen kuitenkin on. Joukko Ateenan yliopiston opiskelijoita on tullut avuksi levittämään ekologisesti ja ihmisen terveydelle turvallisia torjunta-aineita kulkusirkkoja hävittämään. Paikallisesti myrkytykset ovat tehonneet hyvin, mutta vaikeakulkuisessa, vain kävellen kuljettavassa maastossa kattavat torjunta-aineiden levitykset ovat mahdottomia.

Saaren paikallishallinnon sekä alellisen hallintoviranomaisten pyynnöstä Keikan siviiliturvallisuudesta vastaava viranomainen julisti Ágios Efstrátios -saarelle hätätilan, jonka perusteella kattavat torjuntatoimet voidaan toteuttaa immen tavanomaisen byrokratian vaatimia viivästyksiä (Uutistoimisto UPI, 19.5.2017;  http://www.upi.com/Top_News/World-News/2017/05/19/Greek-island-declares-emergency-over-locust-swarms/7451495201643/

Etelämerellä korkein mitattu aalto: 19.4 metriä

Avainsanat

aallonkorkeus, aallot, Campbell Island, Campbell-saari, ennätysaallot, Etelämeri, korkeimmat aallot, Maailman ilmatieteen järjestö, merentutkimus, MetOcean Solutions, mittauspoiju, New Zealand Defence Force, Uusi-Seelanti, valtamerentutkimus, valtameret, WMO, World Meteorological Organization

Maailman merillä tavataan varmasti yli 20-metrisiä myrskyaaltoja, mutta toistaiseksi korkein varmennettu aallonkorkeus on 19.4 metriä. Arkistokuva (ei ennätysaalto): wunderground.org.

Merenkulkijoiden kertomuksissa ja näistä jalostetuissa elokuvissa ja kirjoissa on kuvattu useita jättikorkeita aaltoja, joista laivat ja miehistöt ovat selvinneet, ja usein meri on vaatinut raskaitakin veroja. Kertomukset tornitalon korkuisista aalloista ovat varmasti tosia, mutta laivan kannelta tehdyt arviot aallon mittasuhteista ovat epätarkkoja, eikä tapauksia voida todistaa tai vertailla keskenään. Kiinteillä mittauspoijuilla on kuitenkin alettu tallentaa aallonkorkeuden ennätyksiä, joista virallista huippulukemaa Maailman Ilmatieteen järjestön (World Meteorological Organization; WMO) tilastoissa pitää 2013 Atlantilla mitattu 19-metrinen aalto (Tiedebasaari 17.12.2016). Tämän ennätyksen ylittävä tai ainakin sitä sivuava aalto rekisteröitiin 20.5.2017 Etelämerellä, Uuden-Seelannin ja Etelämantereen välillä. MetOcean Solutions -yhtiön ja Uuden-Seelannin puolustuslaitoksen (NewZealand Defence Force) asentama ja hoitama mittauspoiju rekisteröi aallon, jonka huippukorkeus oli 19.4 metriä.

Valtamerien aallonkorkeuden ennätys mitattiin Campbell-saaren eteläpuolella, Uuden-Seelannin talousvyöhykkeellä. Kuva: MetOcean Solutions.

Paikallisten asiantuntijoiden mukaan helmikuussa 2017 aloitettu mittaustoiminta tuottanee uusia ennätyksiä, ja yli 20-metrisisä aaltoja ennakoidaan talvikauden länsimyrskyistä. Uusin ennätysaalto oli huippu korkeiden aaltojen joukossa jaksolla, jolla niin kutsuttu merkitsevä aallonkorkeus oli 10.4 metriä. Kiinteästi 150 metrin syvyiseen veteen ankkuroitu mittauspoiju sijaitsee Uuden-Seelannin talousvyöhykkeellä, noin 11 kilometriä Campbell-saaren eteläpuolella (52^o45’71’’ S; 169^o02’54’’ E) (New Zealand Herald, 21.5.2017; http://www.nzherald.co.nz/nz/news/article.cfm?c_id=1&objectid=11860343

Mittauspoijun rekisteröimiä tietoja voi seurata internetissä osoitteessa MetOcean Solutions; http://www.metocean.co.nz/wave-buoy/

Maailman Ilmatieteen järjestön (WMO) viralliset sään ja ilmaston ennätyshavainnot julkaistaan internetsivustossa: https://wmo.asu.edu/

Aiheesta muualla Tiedebasaarissa:

Korkein virallisesti mitattu aalto 19-metrinen. Tiedebasaari 17.12.2016; https://tiedebasaari.com/2016/12/17

Liikenteen päästöt vahingoittavat luontoa myös korkealla Himalajan vuoristossa

Avainsanat

Archives of Environmental Contamination and Toxicology, autojen pakokaasupäästöt, autoliikenteen päästöt, Cincinnatin yliopisto, dieselajoneuvojen päästöt, Himalajan luonto, Himalajan vuoristo, Intia, maaperän kemikalisoituminen, maaperän saastuminen, Manali-Leh -valtatie, Manali-Leh Highway, orgaaninen hiili, PAH-yhdisteet, Rajarshi Dasgupta, raskaan liikenteen päästöt, raskasmetallit, rikki, rikkikuormitus, TOC, total organic carbon, University of Cincinnati

Raskaan liikenteen dieselajoneuvojen rikkipäästöt happamoittavat maaperää

Rekkaliikenteen päästöt saastuttavat maaperää yli neljän kilometrin korkeudella Himalajalla. Kuva: YouTube, Greg Szanto.

Tieliikenteen pakokaasupäästöjen luonto- ja terveysvaikutuksia ja haittoja on eniten tutkittu suurkaupunkien sekä teollisuusmaiden vilkkaasti liikennöityjen valtateiden tuntumassa, mutta tämän päivän maailmassa maantiekuljetusten vaikutukset ulottuvat jo syrjäisimpiinkin kolkkiin. Uusimpana näyttönä liikenteen haittojen ulottuvuuksista on Intian luoteisosassa, korkealla Himalajan vuoristossa tehty selvitys maaperän kemiallisesta kuormittumisesta alueen päätien varsilla.

Yhdysvaltalaisen Cincinnatin yliopiston Maantieteen laitoksen tutkijan Rajarshi Dasguptan johdolla Archives of Environmental Contamination and Toxiclogy -tiedelehden toukokuun 2017 numerossa julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin maaperän kuormittumista Himaljalla, yli 4’000 metrin korkeudella Manali-Leh -valtatien varsilla. Näytteitä kerättiin valtatien neljältä osuudelta, ja kullakin paikalla näytteitä otettiin kuudelta eri etäisyydeltä (0‒150 metriä ajoradan reunasta) ja kolmelta eri syvyydeltä välillä 0‒15 senttimetriä. Näytteistä analysoitiin laboratoriossa 10 eri raskasmetallin pitoisuudet, orgaanisen hiilen pitoisuus (total organic carbon; TOC), ja erikseen kaikkiaan 16 eri orgaanista yhdistettä, jotka kuluvat polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH-yhdisteet) ryhmään analysoitiin kahden metrin etäisyydeltä tien reunasta.

Raskasmetallien pitoisuuksissa ei havaittu normaalia korkeampia pitosuksia tien välittömässä tuntumassa, mutta maaperän rikkipitoisuus erittäin paljon tavanomaista suurempi. Korkeimmillaan tienvarsien pintamaassa oli rikkiä yli kaksi milligrammaa kilossa (2’033 ppm eli miljoonasosaa). Näin korkeinta rikkipitoisuuksia ei ole raportoitu mistään muualta, tutkijat toteavat. Syynä paikallisen, vain lähellä valtatietä havaittavaan, rikkipitoisuuden nousuun on raskaan liikenteen käyttämän dieselpolttoaineen heikko laatu. Intiassa käytettävässä dieselpolttoaineessa on rikkiä paljon enemmän kuin länsimaissa on aikaisemminkaan käytetty, ja useimmissa ympäristönsuojeluun panostaneissa teollisuusmaissa dieselöljyt ovat nykyisin hyvin vähärikkisiä. Raskaan liikenteen, etenkin tavarakuljetuksia hoitavien rikkojen, osuus Himalajan vuoriteillä on hyvin suuri, ja tutkimuksen kohteena olleella Manali-Leh -valtatiellä liikennöi vuodessa noin 50 000 rekkaa.

Rikkipitoisuuden nousulla on moninaisia haittoja, sillä rikin vaikutuksesta maaperän happamoituu, minkä puolestaan johtaa muun muassa monien haitallisten alkuaineiden liukoisuuden lisääntymisen. Rikin kertyminen maaperää heikentää vuoriston muutenkin rajallisten viljelykelpoisten maa-alueiden tuottokykyä, ja korkeista rikkipitoisuuksista voi olla suoraa terveydellistä haittaa niin kasveille kuin elinkunnallekin.

Sekä ekologisilta että terveysvaikutuksiltaan haitallisiksi – muun muassa syöpäriskiä lisääviksi tunnettavien PAH-yhdisteiden pitoisuudet valtatein varsilla eivät ole nousseet eritysien korkeiksi, mutta eri yhdisteiden koostumuksen ja määräsuhteiden perusteella voidaan osoittaa näiden luonnolle vieraiden kemikaalien lähteenä olevan liiketeen pakokaasupäästöt ja paikallinen puun ja muun biomassan poltto. Himalajan korkeilta rinteiltä saadut havainnot liikenteen haitoista osoittavat ihmisen toiminnan laajaa ulottuvuutta minkä tulisi tutkijoiden mukaan lisätä ympäristön tilan seurantaa myös harvaan asutulla ja asumattomilla alueilla niin ihmisen kuin muun luonnon hyvinvoinnin turvaamiseksi (Archives of Environmental Contamination and Toxicology 72(4), May 2017; https://link.springer.com/article/10.1007/s00244-017-0396-7