Avainsanat
Annapurna Conservation Area, Canis lupus chanco, Himalaja, Himalajan eläimistö, Himalajan luonto, himalajansusi, Madhu Chetri, Nepal, Nepalin eläimistö, suden evolutiivinen kehitys, suden genomi, suden perintötekijät, sudet, susi, susi ja ihminen, susien suojelu, uhanalaiset eläimet, uhanalaiset eliölajit
Himalajansusi on susilajin alkuperäisin muoto
Maailman suurimman vuoriston, Himalajan korkeilla rinteillä elävä himalajansusi (Canis lupus chanco) on suden suvun harvinaisin alalaji, jonka olemuksesta ja elämästä tiedetään varsin vähän. Se on jo kauan tiedetty, että himalajansusia on vain vähän ja että petojen yhteiselossa paikallisen väestön kanssa on hankaluuksia. Paimentolaisina eläville vuoristolaisille susi on luonnollinen, elantoa uhkaava vastustaja. Tieteellisesti himalajansusi on erittäin kiinnostava, sillä alalaji on perintötekijöiltään kaikista susista alkuperäisin. Himalajansuden eristyneisyys muista lähisukulaisista on turvannut ominaispiirteet, joissa ei esimerkiksi ole yhtäläisyyksiä susi—koira -evolutiivisessa kehityslinjassa tavattaviin perinnöllisiin omaisuuksiin.
Nepalin pääkaupungissa Katmandussa toimivan Kansallisen luonnonsuojelusäätiön sekä norjalaisen Hedmark-yliopiston tutkijan Madhu Chetrin johdolla vapaasti verkossa luettavissa olevassa (Open Access) ZooKeys -tiedelehdessä 25.4.2016 julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin Nepalissa, Annapurna Conservation Area -suojelualueella — noin 5 000 metrin korkeudella merenpinnasta — kerättyjen himalajansuden jätöksien DNA-näytteitä. Analyysien perusteella himalajansuden genomi (perintötekijöiden kokonaisuus) poikkeaa suuresti kaikista muista suden alalajeista.
Himalajansusi poikkeaa meikäläisestä sudesta ja muista suden alalajeista paitsi perintötekijöiltään myös ulkonäöltään. Himaljansusi on meikäläistä sutta pienempi, sen raajat ovat lyhyet ja tukevat, ja suden turkki on paksu ja ”villamainen”. Värityksessä himalajansuden tuntomerkkejä ovat valkoinen karva kaulassa, raajoissa sekä vatsassa.
Kenttätutkimuksensa aikana tutkijaryhmä haastatteli paikallisia vuoristoasukkaita ja heidän suhteutumistaan susiin. Kuten olettaa saattaakin, paimentolaisille susi on elantoa vaarantava vastustaja ja vihollinen. Julkaisussaan nepalilais-intialaiset tutkijat suosittelevat himalajansuden suojelustrategian laatimista, huomioimalla paikallisen väestön tarpeet ja paimentolaisille susien saalistuksessa aiheutuvat menetykset.
Harvinaisuutensa ja geneettisten erityispiirteidensä perusteella himalajansusi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (engl. Critically Endangered) lajiksi. (ZooKeys, 2016; 582: 143 DOI: 10.3897/zookeys.582.5966
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.