Avainsanat
CITES-sopimus, haikalat, hait, kalat, merikalat, paholaisrausku, rauskut, sillihai, uhanalaiset eläinlajit, uhanalaiset eliölajit, uhanalaiset lajit, uhanalaisten lajien kansainvälinen kauppa, uhanalaisten lajien vientikiellot, valkotäplähai, valtamerikalat, vasarahait
Moni tärkeä valtio jättäytyi sopimuksen ulkopuolelle
Suurimpiin, tunnetuimpiin – ja myös pelätyimpiin – kalalajeihin lukeutuvien haiden ja rauskujen kannat ovat heikentyneet, osin romahtaneet kantokyvyn rajoille pitkään jatkuneen ryöstöpyynnin takia, mutta ainakin hieman parempaa on luvassa. Sunnuntaina 14.9.2014 astui voimaan kansainvälinen, yli 170 valtion hyväksymä sopimus, jonka mukaan viiden erikseen nimetyn hailajin sekä paholaisrauskujen kaikkien muotojen kansainväliselle kaupalle tarvitaan pyyntimaan viranomaisten tapauskohtainen vientilupa. Pyyntiä uusi sopimus ei varsinaisesti kiellä, mutta valtaosa pyynnistä on kansainvälisille markkinoille suunnattua kaupallista toimintaa.
Nyt voimaan saatettu sopimus solmittiin maaliskuussa 2013 Thaimaan pääkaupungissa Bangkokissa järjestetyssä kokouksessa, jossa 178 sopimusvaltiota vahvistivat yksilöidyt vientirajoitukset viidelle hailajille – valkotäplähai (Carcharhinus longimanus), vasarahai (Sphyrna zygaena), isovasarahai (Sphyrna mokarran), kampavasarahai (Sphyrna lewini) ja sillihai (Lamna nasus) – sekä suurimpien rauskujen eli paholaisrauskujen (Manta spp) kaikille alalajeille ja muodoille.
Mainitut viisi hailajia sekä paholaisrauskut lisättiin CITES-sopimuksen II liitteen lajeihin, joiden kauppa edellyttää aina viranomaislupaa. Kauppaluvan voi saada vain kaloille, joiden pyynti on todistetusti toteutettu ekologisesti kestävällä, lajien kantojen säilymistä turvaavalla tavalla. YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) edustajat lupaisivat maailmanjärjestön apua suojelua tarvitsevien lajien kalastussäännösten ja -lakien laadinnassa ja toimeenpanossa.
Haiden pyynti on ollut monilla lajeilla ja monilla merialueilla jo kalaston uusiutumiskykyä vaarantavan korkealla tasolla. Eikä uusi sopimus pyyntiä kiellä jatkossakaan, mutta vientimahdollisuuksien ehtyessä pyynninkin uskotaan vähenevän. Aivan kaikki CITES-sopimukseen liittyneet valtiot eivät kuitenkaan hai- ja rauskusopimusta hyväksy. Merikalastuksen mahtivaltioihin lukeutuvat Islanti, Japani, Kanada, Tanska (pyynti on tärkeää Grönlannin vesillä), Jemen ja Guyana jättäytyivät sopimuksen ulkopuolelle. Mutta näidenkin valtioiden hainpyynnin uskotaan vähenevän, koska tärkeimmät ostajamaat ovat mukana sopimuksessa, joten myyntikanavat ovat näiltä osin tukossa.
Meribiologian ja -kalastuksen asiantuntijat ovat jo vuosikymmeniä vaatineet rajoituksia haiden pyyntiin, mutta varsinkin aasialaisen keittiön herkkuihin lukeutuvan haineväkeiton suosio etenkin Kiinassa on pitänyt yllä jatkuvaa kysyntää. Aivan viime aikoina pyynti on kuitenkin hieman vähentynyt ainakin eräillä merialueilla, koska hainevien kauppaan on saatu lainmukaisia sekä vapaaehtoisia rajoituksia. Mutta haiden kokonaispyynti on yltänyt arvioiden mukaan jopa 100 miljoonaan yksilöön vuodessa, mikä on lajien kantojen kestävyydelle liikaa (http://www.bbc.com/news/science-environment-29175592
Yhtenä askeleena kohti haiden suojelua voidaan pitää Euroopan unionin 6.6.2013 tekemää päätöstä, joka kielsi hainevien irrottamisen pyydetyistä kaloista, vaatien siten saaliiden tuomista kokonaisina satamaan ja tarkkaan valvontaan.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.